Tänään tuli sitten tasan vuosi täyteen siitä, ku lensin britteihin. Mietinkin tossa justiin, että mitäs mä teinkään tähän aikaan vuosi sitten, olin just syöny tukevan hotellin illallisen omassa huoneessa ja todennäkösesti pörräsin netissä. Vielä olis muutama päivä siihen ku työt alkaa.

Vuosi on menny tosi nopeesti, tai sitten tosi hitaasti. Nopeesti, ku ajattelee että hyvänen aika. Tuntuu ku aika olis menny siivillä. Toisaalta taas kun ajattelee mitä kaikkea tässä vuoden aikana on tapahtunu... 

Joo mä tiiän, en enää juurikaa päivittele mun blogia. Emmä oikestaan edes tiiä kenelle mä tätä kirjotan, ehkä aluksi kun tulin britteihin, oli ajatuksena se, että jos mä kirjotan blogia, mun ei tarvi erikseen kertoa kaikille kuulumisia, lukekoot blogista. Ja aluksi tapahtukin tosi paljon kaikenlaista. Varsinkin kun tuli muutto Lontooseen, loppu ns. opiskelijaelämä (niinkuin Paolo asian ilmasi) ja alko normiarki. Elämä täällä on tavallista arkea, en mä ajattele Lontoossa asumista sellasena Wau Experience - elämyksenä, esim. käyn keskustassa oikestaan vaan ku on pakko (jos ei oo ketään tuttua käymässä niin hädintuskin kerran kuukaudessa, vaikka Oxford streetille tästä meiltä on ainaki semmonen reipas kilometri). Mulle Lontoossa asuminen on tasapainottelua työn, löhöämisen ja kuntosalin välillä. Mutta toisaalta onhan tää blogi ihan mulle itellekkin, on ihanaa käydä lukemassa aina sillon tällön vanhoja päivityksiä siitä, mitä sitä tulikaan hommailtua 

No onko tää vuosi ny opettanu mulle mitään. Emmä tiiä. Ehkä hieman paremman ja sujuvamman englannin kielen taidon? Ainakin toivottavasti.

Mulla ei oo mitään hajua siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Siitä oon varma että seuraavat lähivuodet menee Lontoossa mutta aika sitten näyttää palaanko takasi Suomeen. Sen verran tiiän että just ennen juhannusta on lento kotiin ja tarkotus olis olla sellanen pari viikkoa lomalla. Itseasiassa pari päivää sitten varmistu että Paolokin sai lomansa just samalle ajankohdalle, eli tullaan sitten yhdessä.

Ainakin tällähetkellä mä ihan viihdyn mun työssä. Otin heti alkuun aika selvän linjan, etten puhu työasioista täällä, edes mistää hassuista sattumuksista. Uskokaa tai älkää, jopa vuodessa on tarinoita päässy kertymään laidasta laitaan. Viimeksi eilen porter meni viemään huonepalvelutilausta huoneeseen ja kun huoneen ovi sulkeutu sen takana, se ei enää auennukkaan ja siellähän se vietti asiakkaiden kanssa tunnin enneku ne jotenki lukon totaalisesti hajottamalla pääsi ulos. Se ei muuten oo mikään pikkujuttu kun on sellaset elektroniset muoviläpyskäavaimet, huone joutuu olla pois käytöstä ainakin seuraavat viikot ja kun uus lukko saapuu, pitää meidän mennä joka ikisen huoneen lukot läpi sellasella laitteella ja "päivittää" ne, että ne vastaa sitä uutta lukkoa. Tätä tapahtuu sillontällön, vaikkakin harvoin. Sain ohjeen, että jos näin tapahtuu vielä, pitää soittaa palokunta avaamaan ovi, sillon säästytään ehkä lukon rikkomiselta. Ei se mun vika ollu, sattumalta hotellin varajohtaja oli paikalla ja se keskusteli puhelimessa talonmiehen kanssa ja ne pääty siihen ratkasuun. Mä tiiän mitkä seuraukset lukon hajottamisella meidän hotellin tapauksessa on enkä olisi ikinä tehny sitä ilman käskyä. Tulis liian kalliiksi. Tää ny oli tarina kevyestä päästä ja olihan se myöskin vähän koomista. Eipä tuosta ketään voi syyttää, jos elektronilukko hajoaa totaalisesti ilman mitään varotusta.

Mutta kyllähän sitä välillä haluais jo pois respasta, ette edes voi uskoa kuinka paljon ihmiset valittaa ihan joka asiasta. Mun kohdalla mielestäni turhin ja älyttömin valitus oli, kun nainen tulee miehensä kans lähestulkoon itkien ulisemaan että rahat takasin kun maitomies herätti heidät aamuyöllä. ONKO MEIDÄN VIKA JOS MAITOMIES KOLISTELEE ULKONA EIKÄ SE EDES TUONU TAVARAA MEILLE. On vaan pistäny miettimään että mikä helvetti ihmisten päässä välillä liikkuu.

Mutta riittää niitäkin tapauksia, jotka ihan tahallaan tilaa halvemmalla normihuoneen, sitten alkaa valitus samantien että kaikki on huoneessa vikana, tällä haetaan sitä että saatais isompi huone normihuoneen hinnalla. Mutta hyvät ihmiset, kyllä me jo itseasiassa tiedetään näitä tyyppejä ja kaikki tollaset jää meidän tiedostoon, kun ne tulee seuraavan kerran, turha yrittää samaa temppua.

Lontoo kiittää ja kumartaa. Nyt nukkumaan että jaksaa taas herätä ennen aamukuutta kuuntelemaan ainaista ulisemista 

Kohti uutta vuotta ja seikkailuja -->