Meni taas tämä kevät niin että hurahti!

Täs viimesen kuukauden aikana on tapahtunu niin paljon....

Salla tuli käymään täällä. Ajotettiin sen tulo niin, että päästiin yhdessä kattomaan lätkän mm-kisojen ratkaisupelit yhdessä. West Kensingtonissa on pubi, joka näyttää kaikki Suomen pelit. Kävin siellä kattoos kaikki Suomen pelit, olin vähän ovela ja pyysin ajoissa ne pari viikkoa aamuvuoroksi, niin pääsi näpsäkästi töistä päin kattoon matseja. Ja kun Salla tuli, käytin muutaman lomapäivän. Ei me sen kans oikeen mitään sen kummempaa tehty, vähän kierreltiin kaupungilla ja käytiin Brightonissa. Muuten iltapäivät/illat meni ottelujen parissa.

Kun oli finaalipäivä, mentiin sinne pubiin n. 4 tuntia ennen matsin alkua. Pian meidän jälkeen jono oli ulos asti eikä kaikki halukkaat mahtunu sisälle. Eikä se oo mikään pienin pubi... Se on kunnon sporttibaari jossa on pienempää ja isompaa screeniä ympäri kahta kerrosta. Sain myös pari uutta tuttavuutta, kun pari tyttöä rupes jutteleen meidän kans matsien aikana. Toisen niistä, Jessican, kans aion mennä parin viikon päästä Hyde Parkkiin istumaan ja nauttimaan kesästä, kun se tulee Suomen lomalta takasin.

Viikko Sallan lähdön jälkeen Tereza tuli käymään!! Se ilmotti tulostansa niin myöhään, että vuorolistat oli jo tehty, mutta mulla oli aamu-iltavuorot joten ehdittäis mennä illalla ulos. Sen lento oli tosi aikasin täällä, ja kun Paolo kerran oli kotona, se tuli meille aamuvarahin ja otti pienet torkut ennenkun tulin kotiin. Saman tien kun astuin kotiovesta sisään, alko vanha kunnon Worthing-meininki viinipullojen kera. Seuraavana päivänä Tereza lähti Worthingiin pariksi päivää mut ennen sen lähtöä ehdittiin vielä lounaalle. Oli ihanaa nähdä!

Nyt oon nauttinu tässä parista vapaapäivästä, tulin äsken takasin Westfieldistä, mikä on länsi-Lontoossa oleva iso ostoskeskus (sisältää yli 200 liikettä + 3 tavarataloa...). Päätin, että kerran vuodessa voi laittaa vähän rahaa palamaan vaatteisiin ja shoppailin koko päivän. Oli ihanaa.

PARIN VIIKON PÄÄSTÄ SUOMEEN!!!!!!! Ja aion pysytellä siellä 2 kokonaista viikkoa. Paolo tulee kans. Hitto ku ei malttaisi odottaa 

 Oltiin viime viikolla viettämässä kevätpäivää Hyde Parkissa työporukalla. Ajatus lähti alunperin siitä, kun rupesin töissä yhen Victorin kans puhumaan kun se ei oo nähny Paoloa pitkään aikaan ja voitas mennä pubiin. Loppuviimeksi asiat eteni siihen pisteeseen että meitä lähti 10 tyyppiä istumaan Hyde Parkkiin. 

Täälä oli muutaman päivän ajan +20 astetta lämmintä ja päätettiin lähteä paistattelemaan päivää. Joka tosin viilenty jo siinä vaiheessa ku 16.00 tavattiin puistossa. Vietettiin siellä samalla Rafin läksiäisiä kun se lopettaa työt hotellilla.

 

 

Tossa vipassa kuvassa ollaan Thamesin rannalla seuraavana päivänä. Käytiin Paolon kanssa suklaafestareilla ja hypättiin bussissa pois vähän aiemmin ku oli niin nätti sää ja pysäkki oli keskellä siltaa. Oli ihanaa kävellä Southbankissa, mikä on tuolla mun oikeella puolella näkyvää kävelyaluetta. Mun takana näkyy The City, mikä on Lontoon liike-elämän keskus. Jos oltais otettu kuva toiseen suuntaan sillalta, olis hyvät näkymän London eyehin ja Big Beniin.

 

 Tänään oli vapaapäivä ja päätin mennä o2 areenalle kattoon Titanic näyttelyn!! Oon suunnitellu sinne menoa jo suurinpiirtein elokuusta asti ja nyt kun näyttelyn viimenen kuukausi lähti käyntiin, oli aika vihdoin mennä sinne. o2 areenahan on Lontoon isoin areena, siellä esiintyy mm. kaikki musiikkimaailman suurimmat nimet. Käytännössä se on vähä niinkun suomen Hartwall areena. Vähän eri mittakaavassa tosin.

o2 areena ulkoapäin.

Titanic näyttely on nimensä veroisesti näyttely, joka kertoo Titanicista, sen rakentamisesta, laivasta itsestään sisältäpäin ja lopuksi tietenkin uppoaminen. Mua on aina kiehtonu Titanicin tarina ja mä todella odotin sinne pääsyä. 

Tänne on vihdoin tullu kevät, aamukuudelta kun menee töihin, mittari näyttää +10°c, ja päivällä kuumimmillaan on semmonen +15-+17°c. Sama se oli vuosi sitten Worthingissakin, mutta ei tänne kesällä niin älyttömän kuuma normaalisti tuu, meri jäähdyttää tätä saarta ihan kivasti. Tänään ku kävelin metrolle päin, huomasin ekaa kertaa, että puihin on tullu jo lehdennypykät. Muutama viikko vielä ja kaikki vihertää.

Odotin yks aamu bussipysäkillä autoa, kun viereen tupsahti toveri syömään

Toisenlainen toveri odottaa aina töissä aamupalaansa.

Minniellä on tarkat ruokinta-ajat kun se on niin lihava. Se tietää koska sille pitäis ruoka tarjoilla ja se maukuu aina kuppinsa vieressä. Ennen ruokailua se on aina enemmän tai vähemmän hulluna ja se juoksee ympäri alakertaa ja kiipeilee pitkin sohvia.

Mun työpaikka on Warwick avenuen vieressä, joka on melko haluttu osote Lontoossa. Kyseinen katu tiedetään myös Duffyn laulusta Warwick avenue.

Ens viikolla mennään vähän bilettämään työkavereiden kanssa, eka Hyde parkiin (jos ilma suosii) ja sieltä pubiin. Mutta se onkin sitten toinen tarina.... 

 Nyt on pari päivää ollu "lämmintä" ja aurinkoista!!

Se monta viikkoa jatkunu armottoman kylmä viima on vihdoin (ainakin väliaikasesti) loppu ja päivisin on nyt ollu sellanen +11 astetta. Joojoo, eihän täkäläinen talvi suomalaisittain oo ku naurunpurskahdus ja moni mulle sanookin ku ulisen että on kylmä päivä, että no sähän oot suomesta mutta kun enhän mä oo asunu suomessa yli vuoteen!! Kyllä mä tiedän mitä on -30° pakkasta ja kestän kyllä sen mutta kun täällä iskee siinä nollan vaiheilla oleva keli yhdistettynä jäätävään viimaan, niin ei se herkkua oo. Ja itseasiassa oon tajunnu, että suomessa pakkasen kestämisen A ja O on talvitakki. Ihan sama minkälaisella hameella on liikenteessä kunhan on Michelin ukonkin voittava talvitakki päällä. Täällä ei semmosia oo. Tää mun "talvitakki" täällä on suomessa korkeintaan alkukevät/syksytakki.

Tänään aamuvuoron jälkeen Paolo haki mut töistä ja mentiin pitkän talven jälkeen käveleskelemään ekaa kertaa tänä keväänä HYDE PARKIIN!!! jee!!! Mentiin Serpentine-järven rannalla olevaan kahvilan terassille istumaan ja mä join teetä, eväänä suklaamuffinssi. Paolo otti Guinnesin. Sori, en sitten yhtään tajunnu ottaa kuvia, mutta ens kerralla sitten!

Sit halusin ehdottomasti käydä vilkasemassa, miltä ne nyt näyttää. Nimittäin 1 Hyde Park kerrostalot. Kyseinen asuinkompleksi avautu muutama kuukausi sitten, se käsittää 3 kerrostaloa josta on näkymät Hyde Parkin ylle. Halvin yksiö kalustamattomana lähtee 15 miljoonasta punnasta. Se oli suomessakin uutinen, sieltä myytiin kattohuoneisto hintaan 165 milj. puntaa, joka on maailman kallein kerrostaloasunto. Se on Mandarin Oriental hotellin vieressä (maailmanlaajuinen luksushotelliketju) ja jos omistat asunnon 1 Hyde Parkista, on periaatteessa hotellin asukas mutta sä vaan omistat sen kämpän. Sinne voi tilata huonepalveluruokaa hotellista (asunnot ja hotellin yhdistää maanalainen tunneli), oman auton voi jättää kätevästi alaovelle josta autonkuljettaja parkkeeraa sen parkkihalliin, asukkaiden käytössä on tietenkin oma leffateatteri/kuntosali/omia vaateliikkeitä.... Siis niin täysin överimeinikiä että blingbling vaan. Jos kiinnostaa niin googlettakaapa 1 Hyde Park.

Huomenna olis vapaapäivä ja tarkotus lähtee aamulla juoksemaan (ekaa kertaa myös tälle keväälle) Regent´s parkiin, joka on siis toinen Lontoon isoista puistoista tossa vieressä. Mutta emmä tykkää Regent´s parkista. Mä haluaisin Hyde Parkkiin. 

 

 

 

 

 Tänään tuli sitten tasan vuosi täyteen siitä, ku lensin britteihin. Mietinkin tossa justiin, että mitäs mä teinkään tähän aikaan vuosi sitten, olin just syöny tukevan hotellin illallisen omassa huoneessa ja todennäkösesti pörräsin netissä. Vielä olis muutama päivä siihen ku työt alkaa.

Vuosi on menny tosi nopeesti, tai sitten tosi hitaasti. Nopeesti, ku ajattelee että hyvänen aika. Tuntuu ku aika olis menny siivillä. Toisaalta taas kun ajattelee mitä kaikkea tässä vuoden aikana on tapahtunu... 

Joo mä tiiän, en enää juurikaa päivittele mun blogia. Emmä oikestaan edes tiiä kenelle mä tätä kirjotan, ehkä aluksi kun tulin britteihin, oli ajatuksena se, että jos mä kirjotan blogia, mun ei tarvi erikseen kertoa kaikille kuulumisia, lukekoot blogista. Ja aluksi tapahtukin tosi paljon kaikenlaista. Varsinkin kun tuli muutto Lontooseen, loppu ns. opiskelijaelämä (niinkuin Paolo asian ilmasi) ja alko normiarki. Elämä täällä on tavallista arkea, en mä ajattele Lontoossa asumista sellasena Wau Experience - elämyksenä, esim. käyn keskustassa oikestaan vaan ku on pakko (jos ei oo ketään tuttua käymässä niin hädintuskin kerran kuukaudessa, vaikka Oxford streetille tästä meiltä on ainaki semmonen reipas kilometri). Mulle Lontoossa asuminen on tasapainottelua työn, löhöämisen ja kuntosalin välillä. Mutta toisaalta onhan tää blogi ihan mulle itellekkin, on ihanaa käydä lukemassa aina sillon tällön vanhoja päivityksiä siitä, mitä sitä tulikaan hommailtua 

No onko tää vuosi ny opettanu mulle mitään. Emmä tiiä. Ehkä hieman paremman ja sujuvamman englannin kielen taidon? Ainakin toivottavasti.

Mulla ei oo mitään hajua siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Siitä oon varma että seuraavat lähivuodet menee Lontoossa mutta aika sitten näyttää palaanko takasi Suomeen. Sen verran tiiän että just ennen juhannusta on lento kotiin ja tarkotus olis olla sellanen pari viikkoa lomalla. Itseasiassa pari päivää sitten varmistu että Paolokin sai lomansa just samalle ajankohdalle, eli tullaan sitten yhdessä.

Ainakin tällähetkellä mä ihan viihdyn mun työssä. Otin heti alkuun aika selvän linjan, etten puhu työasioista täällä, edes mistää hassuista sattumuksista. Uskokaa tai älkää, jopa vuodessa on tarinoita päässy kertymään laidasta laitaan. Viimeksi eilen porter meni viemään huonepalvelutilausta huoneeseen ja kun huoneen ovi sulkeutu sen takana, se ei enää auennukkaan ja siellähän se vietti asiakkaiden kanssa tunnin enneku ne jotenki lukon totaalisesti hajottamalla pääsi ulos. Se ei muuten oo mikään pikkujuttu kun on sellaset elektroniset muoviläpyskäavaimet, huone joutuu olla pois käytöstä ainakin seuraavat viikot ja kun uus lukko saapuu, pitää meidän mennä joka ikisen huoneen lukot läpi sellasella laitteella ja "päivittää" ne, että ne vastaa sitä uutta lukkoa. Tätä tapahtuu sillontällön, vaikkakin harvoin. Sain ohjeen, että jos näin tapahtuu vielä, pitää soittaa palokunta avaamaan ovi, sillon säästytään ehkä lukon rikkomiselta. Ei se mun vika ollu, sattumalta hotellin varajohtaja oli paikalla ja se keskusteli puhelimessa talonmiehen kanssa ja ne pääty siihen ratkasuun. Mä tiiän mitkä seuraukset lukon hajottamisella meidän hotellin tapauksessa on enkä olisi ikinä tehny sitä ilman käskyä. Tulis liian kalliiksi. Tää ny oli tarina kevyestä päästä ja olihan se myöskin vähän koomista. Eipä tuosta ketään voi syyttää, jos elektronilukko hajoaa totaalisesti ilman mitään varotusta.

Mutta kyllähän sitä välillä haluais jo pois respasta, ette edes voi uskoa kuinka paljon ihmiset valittaa ihan joka asiasta. Mun kohdalla mielestäni turhin ja älyttömin valitus oli, kun nainen tulee miehensä kans lähestulkoon itkien ulisemaan että rahat takasin kun maitomies herätti heidät aamuyöllä. ONKO MEIDÄN VIKA JOS MAITOMIES KOLISTELEE ULKONA EIKÄ SE EDES TUONU TAVARAA MEILLE. On vaan pistäny miettimään että mikä helvetti ihmisten päässä välillä liikkuu.

Mutta riittää niitäkin tapauksia, jotka ihan tahallaan tilaa halvemmalla normihuoneen, sitten alkaa valitus samantien että kaikki on huoneessa vikana, tällä haetaan sitä että saatais isompi huone normihuoneen hinnalla. Mutta hyvät ihmiset, kyllä me jo itseasiassa tiedetään näitä tyyppejä ja kaikki tollaset jää meidän tiedostoon, kun ne tulee seuraavan kerran, turha yrittää samaa temppua.

Lontoo kiittää ja kumartaa. Nyt nukkumaan että jaksaa taas herätä ennen aamukuutta kuuntelemaan ainaista ulisemista 

Kohti uutta vuotta ja seikkailuja -->