Niin se pari viikkoa vaan hurahtaa. Huomenna olis perjantai ja lähtö edessä... 

Eipä täs oo lähtöä kerinny miettimään sitten yhtään, on ollu koko ajan niin paljon kaikenlaista touhua, varsinkin nää viimeset päivät mitä täs ny on ollu niin huhhuh! Pakkaaminen luonnollisesti jää vipalle päivälle, mutta eipä tuos paljo pakattavaa oo, pitää ottaa vaan tärkeimmät vaatteet + niin paljon muuta ku laukkuun ja reppuun mahtuu ja loput tulee paketissa perässä.

Täytyy vielä oikeesti mainita, että on ollu NIIN mahtavaa, kun on tavannu kavereita täs ny parin viime viikon aikana, lisäksi oon tosi tyytyväinen ja ilonen että on ollu mahdollisuus mennä (vielä ku tän vuoden puolella ehtii) Klamydian keikoille, lauantaina oltiin Sappeella (eturivissä tietenkin!!!) ja äsken tulin Teemun kans Ylöjärveltä. Siellä kuvattiin Yle Teemalle Kosketuksessa tv-sarjaa, ja ny oli Klamydian vuoro esiintyä siinä. Se oli NIIIIN mahtavaa!!! Se tila on tosi pieni ja siellä istuttiin sohvilla ja kaikenlaisilla löhötuoleilla / jakkaroilla, päästiin taas eturiviin (tietenkin!!) ja hienointa siinä oli se, että ku bändi soittaa yleisön tasalla (eikä erillisellä korotetulla lavalla) niin se tunnelma oli tosi mahtavaa! Mut tv:stä se ei tuu ku aikasintaan ens syksynä, todennäkösesti vajaa vuoden päästä talvella.

Noh, tässäpä sitä ny vielä pitää valvoa ku muutaman tunnin päästä alkaa olymppialaisissa Suomen puolivälierä Tsekkiä vastaan ja sitä ennen superyö täydentyy, ku puolivälierässä kohtaa Kanada ja Venäjä (häviäjiltä lähtee niin sähköt talosta )

Jaa, että mikä fiilis näin ylipäätään? Ei ainakaan vielä mitenkään erikoinen... Mulla on vahva fiilis että ne itkee mun perään ketkä jää tänne, mä en . Onhan se surullista ja outoa ajatella että kotiin vasta jouluna (edellyttäen että kaikki menee siellä hyvin) ja niinku Salla sano, on tosi outoa ettei hengaile täällä kesää, eikä tuu meitsille viidettä kesää Pullahiiressä. Siihen on ehkä vähä enemmän totuttelemista... Mutta tää on se, mitä oon halunnu tehä jo tosi kauan ja tiiän että jos en ny lähe niin sitten en lähe koskaan.

Koittakaa siis kestää.

Kyllä mä sieltä takasin tuun 

Kyllä mun ikävä tulee, en voi kieltää. Tosi ikävä.