Morjensta pöytään rakkaat blogin lukijat!

Niin ne pari viikkoa vaan vierähtää täällä, mutta on tää homma rutinoitunu ja tullu arki mukaan pikkuhiljaa tähän touhuun. Respassa menee koko ajan paremmin, nyt on ollu parina päivänä jo oikeenkin mukavaa siellä. Ymmärtää jo lähes kaikista puhelinsoitoista sen pointin, mitä ihmiset haluaa, tietenki poikkeuksia lukuunottamatta.

Kyllähän mulle jo sanottiin heti alussa, että periaattees ihmiset soittelee sinne vaan muutamista yleisimmistä asioista. Mulla meni n. viikko tajuta nämä asiat:

1. "Onko teillä parkkipaikkaa". - No kylläpä kuule on, suoraan hotellin takana. Ja kyllä, siellä on tilaa melko runsaasti. Ilmainenkin se on.

2. "Haluaisin tiedustella huoneiden hintoja" - Voin mä ne sulle tässä luetella (usein kylläkin kahteen kertaan), mutta olisi tuo nettikin käytössä... whatever.

3. "Haluaisin varata huoneen" - No sehän meikäläiseltä onnistuu jo kun vanhalta tekijältä. Ai että haluat twin-huoneen merinäköalalla? ei onnistu haluamillenne päiville, kävisikö double? Ai ei, no mutta kumpaakin tyyppiä olisi jäljellä hotellin takaosasta... ai ei käy, vai haluat katsoa onko kumpaakaan tyyppiä merinäköalalla seuraavana viikonloppuna... ei ole. ai että vielä sitä seuraavana... ei ole. Ai ette ota sitten mitään, selvä, kiitos soitosta! 10 minuuttia myöhemmin puhelin pirahtaa ja asiakas haluaa varata double-huoneen hotellin takaosasta. Kiitos ja tervetuloa 

4. "Onko se ja se paikalla?" - Saanko kysyä kuka soittaa. Selvä, odotatko hetken, minun täytyy laittaa sinut nyt pitoon. Nämä tyypit jakautuu kahteen ryhmään, myyjät joiden kanssa ei haluta jutella ja joille pitää sanoa ettei ko. henkilö ole tavattavissa tai sitten tyypit, joiden puhelua on jo odotettu.

5. "Haluaisin varata pöydän hotellin ravintolasta" - Selvä, koska tulet, montako, mille päivälle, nimi ja puhelinnumero, kiitos!

6. Koko muu sekalainen soittajajoukko. Tämä ryhmä on sellainen, etten saa mitään selvää siitä mitä ne haluaa ja usein tämän ryhmän puhelut joudun siirtämään suosiolla jollekkin muulle samalla kun sössötän, että oon vaan harjottelija.... Onneksi kukaan ei oleta että jos oot viikon ollu talossa, niin tiedän jo kaikista pikkuasioista kaiken. Mutta pakko mainita, että onneksi tämän ryhmän puhelut menee koko ajan siihen suuntaan, että osaan niille jo itte tehä jotain.

Sitäkin mietin, että kauanko menee läpi se, että sanon puhelimeen: "Mä oon vaan harjottelija, odotas ku siirrän puhelun kollegalleni...."

Mutta ekana päivänä mut laitettiin jo vastaamaan puhelimeen, koska siinä oikeesti oppii kun eka kuuntelen ite sen asian ja sitten joku toinen tulee siihen puhumaan niin kuulen miten olis ollu hyvä vastata.

Ja kyllä, puhelimen vaihteen käyttö on melko monimutkasta kaikesta yksinkertaisuudesta huolimatta. Pelolla ootan päivää ku puhelin pirisee aivan hulluna kun meillä on (periaatteessa) politiikkana se, että joka puheluun vastataan. Sitten pitää vaan pahoitella sille jonka kans puhuu että joutuu nyt laittamaan sen pitoon ja vastata seuraavaan puheluun. Me saadaan pitoon 3 puhelua kerralla ja neljännen kans voi puhua. Onneksi ei oo tollasta päivää tullu vielä vastaan....