Mulle esitettiin mielenkiintosia kysymyksiä koskien suomalaisen ja brittiläisen kulttuurin eroista. Täytyy myöntää, että aina välillä tulee itekkin mietittyä näitä kysymyksiä, mutta täytyy kyllä myöntää että emmä ny mitenkään valtavia kuiluja suomen ja brittien välillä oo havainnu.

Ehkä ny ainoana tulee mieleen, että brittiläinen kulttuuri on omalla tavalla jäyhempää ja tietenkin kohteliaampaa. Mutta mun mielestä tää "kohteliaisuus" on enemmän sellasta tekokohteliaisuutta, että ihan sama vaikka jättäis ne kokonaan pois. Sen suomalaiset on varmaan jo huomannu, ku kaupan kassalla voi helposti sanoa asiakkaalle: Terve. Täällä ku mä meen tohon lähikauppaan, tuntuu vähä oudolta ku mun ikänen kassapoika kysyy aina ku menee kassalle: Are you OK? Eikä siihen edes oleteta että mitään pitäis vastata. Se on vähä enemmän semmonen toteamus. Tekokohteliaisuus. 

Toinen asia, joka mulla kylläkin oli jo tiedossa hyvissä ajoin ennen tänne lähtöä, on työkulttuurin jäykkyys. Meillä ny on silleen hyvä ilmapiiri täällä, että sinutellaan pomoja, niitä saa kutsua etunimillä. Kerran kuulin ku tän paikan pomo jutteli jonkun kanssa, ja se mies kutsu sitä Mr. Farnesiksi, johon Jonathan totes: "Sano Jonathaniksi vaan, niin kaikki muutkin tekee". Mutta siinä mielessä tykkään suomalaisesta työilmapiirista, että jos on pienikin epäkohta, voi pomon huoneeseen reippaasti mennä sisään ja keskustella asioista. Emmä täällä niin tekisi. Mut mun mielestä on kaikkien kannalta parempi, jos huonosti olevista asioista voi keskustella avoimesti. Vaikka meidän pomot on rentoja ja mukavia, emmä silti lähtisi niitten luo nupisemaan edes vähän suuremmastakaan epäkohdasta. Tuntuu siltä, että aika pahasti sais asiat olla pielessä että niille menisin jotai sanomaan, ehkä ennemmin juttelisin respapäällikön kanssa, joka on mun ikänen tyttö 

Englannin kielestä sen verran, että oonkin jo aiemmin todennu jotta puhelimeen vastaaminen sujuu jo hyvin. Mutta puhumisesta sen verran, että oon huomannu et töissä puhuessa puhe sujuu tosi hyvin mut kavereiden kanssa välillä vähä takeltelee. Hotellisanasto on kuitenki paljon suppeampi ja niitä samoja fraaseja tulee hoettua koko ajan, esim. hotellihuoneen varaus menee jo ihan luonnostaan, kun aina kysytään ne samat kysymykset. Mutta kyllä se puhe sen verran sujuu että vaikka vähä elekieltä käyttäen asiat saa aina sanottua. Ja paljon helpommin ymmärrän erilaisia puhetapoja, aika harvoin on enää tilanteita ettei vaan ymmärrä mistään mitään. Ja jotenki niistä tilanteistakin aina selviää 

Muutaman kerran on tullu sellanen tilanne vastaan, että asiakas on respassa kysyny täysin yllättäen, oonko mä suomesta. Siinä tulee aina vähä huuli pyöreenä tuijotettua, että mitä hemmettiä... Mutta ne tapaukset on aina työskennelly paljon suomalaisten kanssa, ja ne tunnistaa mut aksentista, tai siis sen puutteesta. Taitaapi suomen kieli olla Euroopan ainoita joissa ei aksenttia ihan oikeesti oo. Lähes joka päivä joku kysyy että mistä oon, ja ku ne kuulee et suomesta niin usein ne on tosi ihastuneen kuulosia ja monet sanoo että ne luuli mun olevan Puolasta. Jotenki on vähä sellanen mielikuva, että ne tykkää paljon enemmän pohjoismaalasista ku itäeurooppalaisista. No, onhan se totta että pohjoismaista ei tulla britteihin hotellialalle tienaamaan rahaa, mutta itäeurooppalaiset tulee tänne töihin, lähettää rahat kotiin sitä mukaa ku sitä tulee ja parin vuoden päästä ne on saanu talorahat kasaan ja lähtee takasi kotiin.

Oltiin Alexin kanssa (tädeille ja mummolle tiedoksi että kyseessä on Alexandra, huonesiivouksen puolen tyttöjä) käymässä Arundelin linnassa, joka on tossa aika lähellä.

 

Se on ulkoa päin ihan vaikuttavan näkönen, mutta tosiasiassa se oli vähä tylsä paikka. Juuri mihkään huoneeseen ei päässy sisälle, aina piti kurkistella ovelta. Ei siinä mitään mutta sisäänpääsyhinta oli sen verran suolanen (16 puntaa) että sillä olis luullu saavan vähä enemmän. Puutarhat oli tosin ihan vaikuttavia. Linnan rakentaminen alotettiin v. 1066 ja siellä sattu olemaan menossa keskiaikaset viikot, ja mentiin seuraamaan vanhanajan hevosturnajaisia 

  

 

Ens viikolla onkin mielenkiintonen viikko luvassa, maanantaina vähän sangriailtaa Markin ja Terezan kanssa ja keskiviikkona lähen päiväksi Alexin kans Lontooseen! Ilman mitään suunnitelmia aiotaan vaan kuljeskella kaupungilla (kai tätä Kauhavalaisuutta vielä vähä on jäljellä ku meinasin kirjottaa: kuljeskellaan kylällä.....)

Lisäksi seuraavan reippaan kuukauden aikana on tiedossa paaaaaaaljon kaikenlaista kivaa, mutta niistä saatte sit lukee lisää täältä.

Worthing vaikenee - hetkeksi.