No niin!

Tänään oli sitten eka kerta kun meitsi kävi Brightonissa. Eipä se haitannu vaikka jouduin meneen yksin, oli mulla silti kivaa siellä kierrellessä. Syy, minkä takia jouduin menemään sinne, oli se että mulla oli NI-numerohaastattelu, eli sehän on se brittien sosiaaliturvanumero. Tällä hetkellä en nimittäin kuulu minkään maan sosiaaliturvaan, joten olis kiva saada se semmonen numero 

"Haastattelu" meni mukavasti, mentiin semmonen lappu läpi, eikä siinä kauaa menny ku ei mulla oo tänne aikasempia osotteita, työpaikkoja sun muuta. Nopeaa ja kivutonta. Numeron saamisessa menee muutama viikko.

Sitten alkokin päivän hauska osuus, nimittäin kaupunkikierros. Haastattelu oli 10 aamulla, joten sen jälkeen mulla oli koko päivä aikaa hengailla missä halusin. Ja täytyhän siellä Brighton Pier:llä käydä heti ekana.... Emmä jaksanu ihan siellä sillan perällä käydä, siellä on joku huvipuisto ja putiikkeja. 

 

 

Sen jälkeen menin The Lanesille, mikä on sokkeloinen alue täynnä pikkukujia ja kauppoja. Tai lähinnä mä näin siellä jalokiviliikkeitä. Mutta ihan mukavan ja rauhallisen olonen sokkelo se oli. Itseasiassa nyt vasta rupesin kattoon allaolevaa kuvaa, siinä näkyy 5 liikettä joista 3 on jalokiviliikettä ja 1 antiikkiliike. Että näin. Oli kiva vaan kuljeskella siellä rauhassa. Ei Brighton niin suuri kaupunki oo, että jos on ilmansuunnista tai ylipäätään mistään suunnasta mitään hajua, niin kyllä siellä kartalla pysyy. Emmä kattonu karttaa kertaakaan, se on kuitenkin niin ns. turistikaupunki, että siellä oli koko ajan kylttejä: rautatieasema 14min, the Lanes 1min jne.

 

 

Päivän mottona oli: "Jos jotakin halutaan, se ostetaan." Nyt en tosin ollu yhtään vaateostostuulella, mutta jotain muuta pientä tarttu mukaan, mm. leffoja, kirjoja, joku kuolleen meren suolasta tehty kuorintavoide....  Lähinnä shoppailin ostoskeskuksessa. Päätin, että kun reilun kuukauden päästä on noi meikäläisen synttärit, meen sillon kunnolla Brightoniin vaateostoksille ja ostan jonku kivan bilehameen ja siihen sopivat törkeen kalliit kengät. Näin on päätetty. Tuli eilen puheeksi Kimin kanssa mun tulevat synttärit, kun Kim on käytännössä respapäällikkö, ja se tekee meidän vuorolistat, laitettiin vuorolistaan mulle mun synttäripäivästä seuraava päivä eli maanantai, ja sit seuraava päivä vapaaksi. Sovittiin, että sillon lähetään jengillä bilettämään  Kun täällä yleinen biletyspäivä on lähinnä maanantai, kun kenelläkään ei oo koskaan viikonloppu vapaana (ainakaan ravintolasta), alkuviikko on aina hiljasempaa. Eli siis sopivia bilepäiviä 

Sit alko tulla nälkä, joten päädyin The Lanesilla olleeseen pieneen italialaiseen ravintolaan, jossa oli kahden ruokalajin lounas vajaa 7 puntaa. Siihen vielä iso viinilasi päälle niin oli hyvä lähtee takasin kohti Worthingia. Pientä sydämmentykytystä vähän aiheutti, kun niitten korttilaite ei suostunut toimimaan (ainakaan mun korttien kohdalla), koitin kahta eri korttia, kumpikaan ei menny läpi. Sit vilkasin kukkaroon, niin siellä sattu olemaan lähes pennilleen se määrä jonka tarvin, ei hirveen paljon jääny lompakkoon ylimäärästä. Emmä tiiä mitä sitten oltais tehty jos mulla ei olisi ollu käteistä (mikä on täysin odotettavaa koska elän korttien avulla), koska eihän se periaatteessa mun syy oo jos korttilaite ei toimi. No, onneks sitä ei tarvinnu rueta pähkäilemään. Ei se ainakaan mun kortissa se vika ollu koska se toimi vähän aikasemmin kirjakaupassa ja saman tien ravintolasta päästyä nostin käteistä ekasta vastaantulleesta automaatista. Onnistuneesti.

Sitten kun pääsin hotelliin, lähdin samantien pesulaan pyykkien kanssa. Eipä siinä mitään, hengasin siellä ja luin lehteä, se kone pyörii eka 28 minuuttia ja sit kuivausrumpu toiset puoli tuntia siihen päälle. Nyt mulla oli niin paljon pyykkiä että puoli tuntia ei riittäny ja meinasin laittaa siihen masiinaan lisää rahaa, mutta sitten alko tapahtua. Sinne tuli joku vanhempi, vähä ns. resusen olonen mies pyykkiensä kanssa. Eka se huusi ja kiros puhelimeen, sitten se puhu ja kiros iteksensä ja sitten taas puhelimeen. Siellä pesulassa oli meidän lisäksi joku toinen mies, mut se oli siinä vähä kauempana. Se raivoäijä kysy multa jotain, mut se puhu niin murteella, etten saanu selvää. Tajusin kuitenki että se oli kysymys, ja vastasin I don't know... ja yritin kattella muualle. Sit se rupes mutisemaan sille mun vastaukselle ja taas se sama huuto jatku. Sit se huusi ja vilkuili mua koko ajan, emmä tiiä olisko se halunnu musta juttuseuraa sen ongelmalle, mutta mua alko oikeesti vähä... no emmä ny sano pelottamaan, mutta otin pyykkini pois kuivaajasta ja päätin että kyllä mä ne saan johku mun huoneessakin ripustettua kuivamaan. Tuossa niitä ny roikkuu pitkin kämppää ku mikään vaate ei ollu vielä täysin kuiva 

Aah, tuota julkisten pesuloiden ihanuutta.