Mä oon täällä olles löytäny juoksemisen riemun. Eikä voi sanoa edes että uudestaan koska vaikka oon ikäni tykänny juoksemisesta ja ala-asteelta asti sitä harrastanu, en oo ikään nauttinu siitä NÄIN PALJON!!!

Nyt on tällähetkellä 7 juoksupäivää takana eikä oikestaan tunnu missään. Ja päivittäinen lenkki vaihtelee 4-6 kilometrin välillä, mutta ottakaa huomioon että oon ollu täällä vasta pari viikkoa ja sitä ennen olin juossu viimeksi suurinpiirtein marraskuussa ennenku pakkaset alko. Tarkotus olis kasvattaa lenkkien pituutta mutta tietenkään en juokse joka päivä jos rupee toi reilun 10km raja lähestymään 

Mutta kyllä sen todellakin huomaa, että juoksukunto kasvaa kohisten. Tänään päätin mennä juoksemaan sinne, minne oon himoinnu siitä lähtien ku tulin tänne, nimittäin merenpohjaan laskuveden aikana. Se onnistuu kunnolla oikestaan aamuvuoron jälkeen, koska toi vuorovesi vetäytyy ja nousee n. 6 tunnin välein. Siinä kolmen aikaan se on suht. matalalla mutta jos odottaa vajaa puoli tuntia, niin se humahtaa yhtäkkiää sen muutaman sata metriä.

Nyt oon seurannu muutaman viikon totakin ilmiötä ja huomannu, että nousun ja laskun alku kestää tunteja mutta sitten se yhtäkkiää vaan nousee ja laskee minimiin ja maksimiin, suurinpiirtein 10-15 minuutissa.

Tänään tuli tosin sumu siihen kaupan päälle, mutta eihän se meitsiä haitannu!

            

Noissa kuvissa näkyy hyvin tuota merenpohjaa, se on aivan kovaa mutta kuitenkin niin pehmosta että siinä on ihana juosta. Välillä tosin joutu vähän kävellä, koska tuli kivikkoja vastaan... 

Kengät oli aivan läpimärkänä, mutta eipä tuo haittaa, kyllähän ne kuivaa.

Reilun tunnin lenkin jälkeen olo oli aivan fantastinen!!!