Tänään, vajaa viikkoa enne lähtöä, iski vasta ekan kerran vastaan se, että mä oon oikeesti lähdössä Worthingista. Mä tiiän että mä toteutan mun unelman muuttamalla Lontooseen ja mun uran kannalta tää on huima harppaus eteenpäin. 

Mun lähtö Lontooseen tulee n. viikkoa enneku puoli vuotta olis tullu täyteen täällä.

En mä Worthingia jää kaupunkina kaipaamaan, kiva mesta tää on, ei mitään valittamista, suhteellisen iso, paljon shoppailtavaa jos tylsyys yllättää, mutta jotenkaan en oo mihinään välis tuntenu että asuisin täällä loppuiän.

Ja nyt on sunnuntaina muutto Lontooseen. En onnistunu löytään asuntoa, joten majotun hostelliin, ja jatkan sieltä käsin kämpän ettimistä. Luulisin sen olevan suht. helpompaa, kun "asuu" jo valmiiksi Lontoossa, voi vaan soittaa ilmotuksen laatijalle, että koska vois tulla katsastamaan huoneen.

Ei täs työpaikan vaihdoksessa mitään mutta ku nää kaverit. Viimesen parin viikon aikana musta on tuntunu, että oon tullu PALJON läheisemmäksi ton Romania-yhdyskunnan kanssa, mikä siis käsittää huonesiivouksesta Alexin ja Edyn, sekä Szilardin joka tuli tänne baarin puolelle Davidin tilalle. Ollaan vietetty viime aikoina melko paljon aikaa yhdessä. Mikä tarkottaa kahvilla käymistä ja yleistä hengailua esim. tupakkapaikalla ja illallisella. 

Tällä hengailulla tarkotan sitä, että onhan se koko ajan ollu niin että ku on tylsää, niin senku soittaa Terezalle tai Alexille. Aina jompikumpi tai molemmat lähtee kaffille. Nyt ollaan käyty kaffilla melkee joka päivä. Mä soitan jommallekummalle aina päivän päätteeksi, tai ennen iltavuoroa, ja aina saan kaverin matkaan, toki ne tietää että ns. viimesiä viedään.....

Huomenna, keskiviikkona olis tarkotus alottaa mun 2 päiväset läksiäiset. Aiotaan kokoontua Edyn huoneeseen (joka sijaitsee hotellissa kiinni olevassa siivessä eli staff blockissa, ja siinä on se ero että niissä huoneissa saa polttaa, Alex....) Ja torstaina viimestään räjähtää, ku alotetaan jo heti puoliltapäivin juhliminen, mennään porukalla syömään paikalliseen pizzeriaan ja illalla jatketaan pubissa vielä suuremmalla porukalla ja sieltä klubille. Mutta taitaapi olla toinen juttu kokonaan tää torstain (ja miksei keskiviikonkin) tarina.

Olin viime viikonlopun vapaalla ja oltiin la sekä su Alexin kanssa juhlimassa Edyn huoneessa. Edy ite oli töissä (se tuuraa melko usein myös baarin puolella) ja se vaan anto meille avaimet sen huoneeseen. Edy parka ku se tuli takasi sunnuntai-iltana, se ei tainnu tietää että myös Tereza oli tulossa, siellä me vaan tanssittiin kaikki niinku viimestä päivää hittimusan tahtiin =)

Johnain vaihees kuulin koputuksen ovelta, ja menin tietysti avaamaan. Yövahtihan se siellä oli, se repes nauramaan ku se näki mut avaamassa oven (että voi yllätys sentään.....) ja pyysi että josko laitettais musaa "vähä" hiljemmalle, ku kuuluu ulos asti.... Seuraavana päivänä Szilard kerto, että Tony (yövahti) oli vielä vähä myöhemmin kysyny:" Onko sulla jotain tekemistä ton bilehuoneen kanssa?" Szilard siihen totuudenmukasesti että ei oo.... No Tony vastas:" Sä nukut kuitenki niitten alapuolella, voisikko sä käydä sanomassa että laittaisivat musiikin TAAS hiljemmalle...." Joo, musa oli kuulunu keittiöön asti.

No, ei mun tarvi välittää. mä lähen pois täältä =D =D 

Eikä se niin vakavaa oo ku Tony on vuorossa, ei se pomoille mitään sano. Ja mitä sitte jos joskus pitää vähä bileitä. Kerran täältä vaan lähdetään 

Ja oon saanu PALJON ystäviä, joiden kanssa aion olla yhteydessä todennäkösesti loppuelämän. Terezan kanssa ruettiin tänään puhuun ekaa kertaa ääneen, että koska vierailtais toisten luona, toki ollaan molemmat tietty että se on edessä mut ny vasta ns. sanottiin se ekan kerran päin naamaa. Voi pyhä hemmetti ku Tereza tulee Suomeen ja Kauhavalle, tai ku mä meen Tsekkeihin ja Prahaan.

SE ON KOKONAAN OMA JUTTUNSA.